Teemat

Tässä lyhyesti muutamia ajatuksiani Helsingin kuntavaaliehdokkaana:

Toteutettava yhtäläiset mahdollisuudet liikkua, harrastaa ja nauttia kulttuurista

Hyvinvoinnin edistäminen

Kierrätys, puhdas ympäristö, luonnosta huolehtiminen, panostus uusiutuvaan energiaan ja arjen valinnat kestävän kehityksen ylläpitäjänä ovat tärkeitä hyvinvointiamme edistäviä asioita. Yhtä tärkeää on huolehtia itsensä hyvinvoinnista. Se unohtuu helposti. Tämän päivän yhteiskunnassa tahti vain kiihtyy. Kiire ei välttämättä ole pahasta, mutta jos et ehdi huolehtia omasta hyvinvoinnista, on se huono suunta, joskus jopa huolestuttava. Keho ja mieli ovat meidän moottorimme.

Taide, kulttuuri, liikunta ja urheilu

Taiteen, kulttuurin, liikunnan ja urheilun eheyttävä vaikutus kohottaa itsetuntoa, lisää rohkeutta tarttua arjen hallintaan liittyviin tehtäviin. Jokainen kansalainen löytää varmasti itselleen soveltuvan harrastusmuodon taiteesta, kulttuurista, urheilusta tai luonnossa liikkumisesta. Joku niistä tai vaikkapa kaikki soveltuvat kaiken ikäisille. Harrastaminen ei ole iästä kiinni. Tarvitaan vain, että valtio ja kunta sitoutuvat ylläpitämään laajoja kulttuurin ja urheilun tukijärjestelmiä. Tavoitteena tulee olla, että kehitetään monimuotoisia ja kaikille ihmisryhmille saatavilla olevia palveluita. Näin turvataan jokaiselle kansalaiselle mahdollisuus taide- liikuntaharrastuksiin sekä taide- urheilu- ja kulttuurikokemuksiin. Jokaisella tulee olla mahdollisuus kykyjensä mukaan panostaa sekä fyysiseen – että henkiseen hyvinvointiin. Se takaa rikkaamman vanhuuden ikäihmisille, demokraattisen kasvun eväät nuorisollemme ja keski-ikäisille mahdollisuuden nollata ajatuksensa erilaisista paineista. Hyvinvointia luodaan meidän kaikkien yhteisellä työllä.

TÄSTÄ SIVUN ALKUUN:

Painotettava liikennepolitiikassa uusiutuvia energiamuotoja

Liikennepolitiikka

Uuden liikennepolitiikan päämääränä on turvata sellainen elinkeinoelämän kilpailukyky, joka kehittää alueiden taloutta, julkista liikennettä ja työllisyyttä. Lisäksi uuden liikennepolitiikan päämääränä on hillitä ilmastonmuutosta päästöjä vähentämällä. Nämä päämäärät edellyttävät uudenlaisia ajattelutapoja ja toimintamalleja. On etsittävä ratkaisuja uusien teknisten innovaatioiden avulla kehittää tulevaisuuden vähäpäästöistä liikenneverkostoa siten, ettei se rasita kalleudellaan yritystemme liiketoimintaa.

Julkinen liikenne (bussi, ratikka, metro ja juna)

“Sähköbussit ovat nyt tulossa rytinällä Helsingin joukkoliikenteeseen”, näin saimme vastikään lukea paikallisista päivälehdistä. Tätä uudistusta moni helsinkiläinen on odottanut jo vuosia. Helsingin seudun liikenne on luvannut rakentaa uusia latausasemia, joten sähköbussien määrä todennäköisesti lisääntyy tosiaan rytinällä. HSL:n tavoitteena on, että vuonna 2025 sähköbussien osuus olisi jo lähes 30 prosenttia. Tämä on hyvä uutinen ja sen toteutumista kannattaa vaalia.

Oma autoliikenne

Sujuva joukkoliikenteen toimivuus ja turvallisuus ovat pääkaupunkiseudulla keskeisiä perusteita ihmisten valintaan julkisen tai oman auton käytön väliltä, onpa sitten kysymyksessä työmatka- tai muu liikenne. Joten julkisen vallan tulee ylläpitää ja kehittää liikenneverkostojen toimivuutta ja kunnossapitoa, huolehtia liikennevälineistä, liikenteeseen kohdistuvista maksuista ja erityisverotuksista niin, että julkinen liikenne on houkuttelevin vaihtoehto.

Hyvin suunniteltu joukkoliikenne ei kuitenkaan kokonaan korvaa yksityisautoilua. Tällöinkin sähköauto/ hybridiauto on ympäristönäkökulmasta kannatettava ratkaisu. Tällä hetkellä korkea hinta, latausasemaratkaisut jarruttavat laajempaa käyttöönottoa. Akkujen kehittyminen, sekä sähköautoon/ vetyautoon ym. liittyvät innovaatiot tuovat toivottavasti nämä tulevaisuudessa useamman käyttäjän saavutettavuuden piiriin.

Kävely, pyöräily ym. vastaava

Perusvaihtoehtoina kävely ja pyöräily ovat niille, keille se on mahdollista, hyviä ja terveellisiä ratkaisuja. Julkiseen liikenteeseen verrattuna kävelyn ja pyöräilyn etuna ovat olemattomat ympäristöpäästöt ja meluhaitat, sekä mahdollisuus liikkua riippumatta aikatauluista ja reiteistä. Haittapuolina voidaan pitää usein puuttuvat kävely- ja pyörätiet ja keliolosuhteet Suomessa.

Kävely, pyöräily eivät palvele kaikkien tarpeita. Parhaitten ne soveltuvat lyhyille tai korkeintaan keskipitkille matkoille, hyväkuntoisille yksineläjille tai lapsettomille pariskunnille. Työssäkäyvien pienten ja vähän isompienkin lasten vanhempien aikatauluihin, joihin kuuluu päiväkodin kautta kulkeminen, kaupassa käynnit ja harrastuspiireissä käyttämiset, ne soveltuvat huonosti. Ikääntyvän väestön osuus kasvaa, he joutuvat käyttämään rollaattoreita tai muita apuvälineitä liikkumiseensa. He tarvitsevat heille soveltuvia liikennepalveluja, jotka tulee huomioida suunniteltaessa liikennepolitiikkaa viisaasti ja vastuullisesti.

Liikennepolitiikka on liikenteen käyttäjien – ihmisten ja yritysten – yhä moninaisempiin tarpeisiin vastaamista siten, että mukana on vahvasti ilmastonmuutoksen hillintä päästöjen vähentämisen avulla.

TÄSTÄ SIVUN ALKUUN:

Huolehdittava lasten ja nuorten hyvinvointia turvaava toiminta

Ongelmien ennaltaehkäisy

Lasten ja nuorten hyvinvointiin voimme ja tulee vaikuttaa ennen kuin ongelmia esiintyy. Tutkimusten mukaan kasvuympäristöllä on suuri merkitys. Koska näin on, miksi emme velvoita niitä päättäjiä, jotka suunnittelevat uusia asuinympäristöjä, samalla kartoittamaan alueen eri-ikäisten lasten ja nuorten aktiviteettimahdollisuuksia. Päättäjien tulee tehdä selvitys, mitä harrastustoimintaa lähiympäristö lapsille ja nuorille tarjoaa ja tarvittaessa tarttua puutteisiin. Tarjoaako lähiympäristö mahdollisuuden pelata jääkiekkoa, koripalloa, tennistä, sählyä tai opetella soittoa, laulua, tanssia, taideaineita, teatteritoimintaa ja niin edelleen? Pitkällä aikavälillä lapsiin ja nuoriin investoiminen on yhteiskunnalle kannattavaa.

Lähtökohtanahan on se, että vastuu lapsen hyvinvoinnista on ensisijainen vanhempien ja huoltajien, mutta kun tiedetään, ettei maailma läheskään aina ole reilu paikka – emme kaikki voi vastoinkäymisistä välttyä. Tällöin yhteiskunnan on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellinen tuki riittävän ajoissa. Jos laiminlyömme ennaltaehkäisevät toimenpiteet, niin häiriökäyttäytymiset ja mielenterveysongelmat mitä todennäköisesti lisääntyvät. Kokemuksen mukaan elämän pulmatilanteet voidaan useimmiten ratkaista, jos apua ongelmiin on saatavilla tarpeeksi ajoissa. On luotava matalat kynnykset avun hakuun – tule sellaisena kuin olet.

Työntekijöiden jaksamisesta huolehtiminen

Perusta yksilön toiminta-, opiskelu- ja työkyvylle muodostuu lapsuudessa. Kunnissa iso joukko työntekijöitä, jotka tekevät työtä nuorten ja lasten parissa. Heidän työnsä on arvokasta. Mikä velvoittaa kuntia huolehtimaan työntekijöiden, jaksamisesta ja työolosuhteista. On huolehdittava heidän koulutustarpeesta – miten tunnistaa eri-ikäisten lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt. Liittyneekö ne ihmissuhdeongelmiin, kouluun, kotiin, harrastuksiin, työttömyyteen tai työelämään, vai johonkin selittämättömään sisäiseen pahanoloon? Pelkästään puhein ei pahoinvointia paranneta, vaan siihen tarvitaan rahaa. Rahasta puhuttaessa on muistettava, että nuorisoon sijoitettu lantti ei hukkaannu. Se on huolenpitoa huomisesta.

Päivähoito-oikeuden muutokset

Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa esitettiin päivähoitolakiin uutta säännöstä, joka muuttaisi päivähoito-oikeuden osa-aikaiseksi niiden päivähoitoikäisten lasten osalta, joiden perheessä hoidetaan muuta lasta kotona erilaisilla perhevapailla ja -etuuksilla. Tosin esityksen mukaan kokopäivähoito olisi kuitenkin aina järjestettävä voimassa olevan lain laajuisena, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tai perheen olosuhteiden takia, taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.

Hallitus myöntyi siihen, että kunta voi itse päättää onko se muutosesityksen kannalla. Helsingin valtuusto päätti, ettei se usko tämän muutoksen tuovan säästöjä, ei ainakaan merkittävästi. Byrokratiaa tämä kylläkin olisi lisännyt, koska jonkunhan toimistovirkailijan on tutkittava se, onko sittenkin lapsen edun ja kehityksen mukaista järjestää hänelle kokopäivähoito. Lähestulkoon jokaisen lapsen etu on päästä leikkimään muiden lasten kanssa ja leikin kautta voida kehittyä sosiaaliseksi kansalaiseksi. Tulevan valtuuston on jatkettava jokaisen lapsen mahdollisuutta osallistua kokopäivähoitoon. Helsingin valtuuston päätös oli hyvä päätös, josta tulee pitää kiinni. Ilmaista puolipäivähoitoa kaikille lapsille tulisi miettiä mikäli mahdollista.

TÄSTÄ SIVUN ALKUUN: